Rotko-Amalie-ajk$0#
1,515,185,nof,est,20191111,20191111,5,Jorma Rotko: Armas Amalie
ama,
est,
2,3,Alguseks
4,3,1808–1814 Ning jälle sünnitas printsess Therese sohilapse!
4,w,sohilaps=great-granddaughter
4,w,sohitita,=
5,w,latataradele=bar fences
5,w,tagwerk=ühe mehe päevakünd, 25–36 aari
18,h,Sire, teie ülesanne on Euroopa päästmine ning te võite teha seda ainult nii, et keeldute järeleandmisest Napoleonile. Prantsusmaa rahvas on tsiviliseeritud, aga selle valitseja mitte. Venemaa isevalitseja on tsiviliseeritud, aga tema rahvas mitte. Sestap on vaja, et Vene keiser liituks Prantsuse rahvaga.“
22,3,1814–1822 Ka tüdruk tahaks õppida…
30,i,säkularisierung,=ilmalikustamine.
35,w,mürriga=myrrh
58,3,1822–1825 Rivaalitsemine vene moodi
102,h,Kas ta kuulis sellest õnnetust kahevõitlusfarsist?
105,3,1825–1828 Kuningaid ja keisreid
135,3,1828–1835 Lapsed on Issanda kingitus!
153,b,20191109: + 55 = 55 = 29%
154,3,1836–1837 Talvepalee
156,h,Krüdeneril vedamine sellega veel lõppenud. Keiser andis talle tiitli „tõeline riiginõunik”. Venemaa 14pallises teenistusastmete tabelis oli see kõrge neljas aste ning Krüdener oli sama väärt ametnik nagu kindralmajor sõjaväes. Õukonnas ja ministeeriumis pidi teda kõnetades ütlema: Teie ekstsellents. Ilma tabelita oleks olnud raske teada, kes keda peab kummardama. Kohtudes kellegi teisele astmele kuuluvaga, näiteks „tõelise salanõunikuga”, tuli Krüdeneril kasutada kõnetamisvormi: ”Teie ülim ekstsellents“.
159,w,sündsus.=decency.
161,w,latatarad=bars?
165,h,Amalie tahtis teada, miks Charlotte venepärane isanimi on Feodorovna, hoolimata sellest, et ta isa oli Friedrich Wilhelm? Ka Charlotte ämm, Württembergi printsess Sophia oli uuesti ristitud Maria Feodorovnaks?
„ Õigeusuliste veider tava. Lugu on pikk ja keeruline.
178,w,ihnuskoi.=I was angry.
179,h,Sinu suuga pajatab jälle pesuehtne katoliiklane! Teie arvate, et heategevus sillutab tee taevasse. See on vale! Loe vähemalt üks kord, mida Luther on kirjutanud. Hea töö ei ava paradiisi väravaid, vaid ainult usk. Katoliiklased koguni usuvad, et patud võib kustutada rahaga. Mida rohkem maksad, seda kindlam on koht taevas.
182,3,1837–1842 Benckendorff ja Adlerberg
184,h,Krüdenerid kiirustasid teiste hulgas paleele lähemale. Sinna oli kogunenud tuhandeid inimesi katastroofi vaatama. Talvepalees tuletoitu jätkus. Ehitis oli 820 jalga pikk ning 100 jalga kõrge. Seal oli 1500 tuba ning 117 trepikoda. Kiviseinad ei põlenud, aga sees oli tulerooga küll ja küll. Parkettpõrandad, seinte tekstiilid ja tapeedid, 1700 ust, 1900 akna puitraamid ja nii edasi.
200,w,Väikevene=Ukraina nimi enne aastat 1919
204,w,liiderlikud=leaders
221,i,abielu oli seega morganaatiline ehk seisusevastane.
227,w,mõlgutles=wondered
231,w,sandistununa=drooping
242,3,1843–1845 Suursaadik Georg-Alexander von Krüdener
251,h,Selle Rootsi kuningaga on mul midagi ühist. Mõlemad oleme kulinaarid ning meie lemmikseen on kivipuravik. Venemaal seda on söödud läbi aegade, aga Rootsis oli see tundmatu, enne kui kuningas Karl Johan hakkas seda kasutama ning soovitas toiduks kõigile, ka nälgivatele. Nüüd terve Rootsimaa tunneb seent nimega karljohan.
265,b,20191110: + 40 = 95 = 52%
266,3,1845–1852 Kirikuehitaja Adlerberg
317,w,lantides=lures
313,w,tääki.=here.?
325,3,1853–1856 Krimmi sõda: Arulage algus, armetu lõpp
373,w,naasta=to return
393,w,liiderdaja,=leader,
399,3,1866–1881 Kindralkuberner Adlerberg
403,h,Ilmaasjata kartsin, soomlased ei unistanud ülestõusust ega iseseisvusest. Poolal on suur minevik, mida nad meenutavad. Soomel pole. Soomlased ei tunne, et oleksid midagi kaotanud, sest varem Rootsi ajal polnud neil midagi peale maksude ja sundvõtmise sõjaväkke.“
481,3,1881–1888 Kui tuuled pöörduvad…
512,3,Lõpetuseks
515,3,end
515,b,20191111: + 90 = 185 = 100% 5*
###fieneeru
#fin Täyden kympin kirja
Täyden kympin eli viiden tähden kirja! Turha niuhottaa mistään piirteestä, ei tekopyhästi edes liiasta seksistä kuten Vitsataipaleessa. Kaikkea kylliksi, ei mitään myöskään liikaa. Vain yhdessä kohdassa puolivälin paikkeilla muistan havahtuneeni pikalukemisesta sen takia, etten jaksanut seurata yksityiskohtaista sukuselvitystä. Onkin ainoa paranusehdotus sukupuiden laittaminen liitteeksi. Ainakin Romanoveista on helposti saatavissa, mitkä lienevät käyttöoikeudet. Edelleen kiitän ja ihastelen tekijän käyttämää faktatiedon määrä ja taitoa tehdä faktasta ja fiktiosta niin maukas kukonhäntä, sekoitus lukijan maisteltavaksi. Kiinnostaisi tietää, millä ajankäytöllä tällainen on mahdollista. Onko takana jättiläiskirjasto, jättiläismuisti, supertietokone... Omien kirjoitusteni faktat ovat kotoisin vakiotietokoneesta ja sitä kautta maailmalta. Oman paperikirjaston onnistuin jo neljä vuotta sitten viemään divarin valtavien kirjaröykkiöiden jatkoksi. Hyvä kun en joutunut mitään maksamaan. Tässä 30 sentin päässä nenän edessä on kaikki maailman tieto, kirjat, kirjakaupat ja kirjastot. Kirjastossa olen viimeksi käynyt 60 vuotta sitten, kirjakaupassa kymmenen vuotta sitten. Silti luen keskimäärin kolme tuntia päivässä. Luinkohan eilen neljä, kun Amalian loppupäällä, etten sanoisi peräpäällä herkuttelin?
Mielestäni minulla on karkea arvosteluasteikko joka asiassa, ja se johtuu tilastollisesta, en sano tilastotieteellisestä, mutta stokastisesta elämänasenteestani, joka minulla korvaa uskonnon. Olen sen tietoisesti omaksunut kuta kuinkin 60 vuotta sitten korkeakouluopinnot kauppakorkeakoulussa aloittaessani. Idean sain opintoja edeltäneen kesän 1958 kesäharjoittelutyöpaikassa työtoverilta, joka oli jo vuoden juridiikkaa opiskellut ja julisti omaavansa 'juridiskt tänkesätt'. Minulle sopii tilastollinen anattelutapa. Siinä oleellinen piirre: mitän ei tarvitse tietää tarkasti. Mikä olikaan tätä koskeva ajksioomani, jota luennoillani opiskelijoillekin teroitin. Löytyy kyllä tietokoneeni uumenista.
Olen ehdoton numeromies, kaiken muutan numeroiksi (ja numerot grafiikaksi), mutta silti varoitan Ajksiomissa: älä käytä nuorta elämääsi turhien numeroiden kirjoitteluun! Sama pätee kirjoittamisessa: älä vaivaa lukijoitasi turhilla sanoilla. Tätä ohjetta tuntuu Jorma Rotko tietoisesti tai tiedostamatta noudattavan. Minä olen sen omaksunut kuulopuheen kautta ei enempää eikä vähempää kuin Sibelukselta, joka kuulemma sanoi, ettei pidä kirjoittaa turhaa nuottia. Tällä perusteella suhtaudun epäluuloisesti nykyiseen kaunokirjallisuuteen. Olen saanut sen käsityksen, että se vilisee kirosanoja, sanoista turhimpia. Yhden muuten lahjakkaan perkele-kirjoittelijan olen pelkästään tästä syystä joutunut hylkäämään. Juuri annoin alennetun arvosanan eräästä historian kirjasta, ei kirosanojen vaan muun turhan tekstin takia.
Noh, nyt tuli jo turhan paljon painoa sille mitä tässä tekstissä ei ole. En nyt muutenkaan osaa tämän teoksen yksityiskohtiin puuttua, mutta kiittelen otsikointia, yhtä silmätikkua lukemisessani. Se niin helpottaa hidasälyistä ja huonomuistista lukijaa. En kylläkään sellaiseksi julistaudu, mutta aina lukija on tekijää heikommassa asemassa ihan jo sen takia, että tekijä on kirjoittaessaan pitkiä aikoja puurtanut, lukija vastaa tutustuu. Kiusallinen juttu, kun juuri maailmankirjallisuuden huiput suorastaan karjuen huutavat otsikointia. Venäjän klassikoilla typerä roomalainen numerointi otsikoinnin asemesta. Aleksis Kivellä Seitsemässä veljeksessä 14 otsikotonta lukua! Ja niihin jos mihin olisi varmaan helpo lisätä otsikointi. Olenkin julistanut tästä kilpailun. Eipä ole osanottajia ilmaantunut.
Lukiessani keksin, että olisin vaikka valmis ostamaan Amalian paperikirjana, jos saisin siten tämän arvioni siihen liitetyksi kuten nykyään jo toista sataa arviotani Amazonilta ostetuista kirjoista on Amazonin sivuilla. Kaikesta lukemastani nykyään kirjoitan. Kaikki sinne kelpaavat, kunhan jätän kirosanat käyttämättä. Äskettäin kokeilin kepillä jäätä ja lähetin venäjänkielisen venäjäksi lukemastani. Kaksi edellistä ei kelvannut, englanniksi kelpasi. Kirjoitan aina englanniksi paitsi nyt tämän, kokeeksi suomeksi. Kuukkeli visertää aivan mainiot, tosin aina kömmähdykset korjattava, käännökset kielestä toiseen, paitsi suomesta ja suomeen. Ehdottomasti paras kielten opettajani ja yhteenvetojen kirjoittaaminen mieluisin askareeni tässä sähkökirjojen lukemisessa ja kehittämäni MyeBooks arkistoni rakentamisessa.
Yleenä tällaisen arvion lopussa jollakin pikku viisastelulla perustelen antamieni arvosanatähtien määrän. Tässäpä tuli tehtyä jo heti alussa. Siis ilman muuta viisi tähteä ja vesi kielellä odottamaan seuraavaa Jorma Rotkon kirjaa.
#eng Full five star book
A full five star book! Needless to nibble on any feature, not hypocritically even on too much sex as in Vitsataipale. Everything is enough, nothing too much. At only one point about halfway through, I remember waking up from quick reading, because I couldn't follow the detailed genealogy. The only suggestion for improvement is the addition of family trees. At least to Romanovs' we have easy access, whatever the licenses might be. I still praise and admire the amount of factual knowledge the author uses and the skill of making fact and fiction to such a delicious cocktail, a mix for the reader to taste. It would be interesting to know at what timespan this is possible. Is there a giant library, a giant memory, a supercomputer ... The facts of my writings come from a standard computer and this way from around the world. Already four years ago, I managed to take my whole library to a divary, to the continuation of an enormous volume of books. Good that I didn't have to pay anything. Within 30 centimeters, all the world's information, books, bookstores and libraries are in front of my nose. A library I last visited 60 years ago, a bookstore ten years ago. Still, I read an average of three hours a day. I just read four, yesterday when I read the latter half of Amalia.
I think that I have a rough grading scale on all counts, and that it is because of my statistical, stochastic, attitude. In my life it replaces religion. I have consciously embraced it more or less 60 years ago, in university studies I began at School of Economics. I came up with the idea in the summer of 1958 at my summer pre-study job with a coworker who had been studying law for a year and declared that he had a 'juridiskt tänkesätt' (juridical way of thinking). A statistical way of pleading suits me. That's the essential feature: you don't need to know exactly. This is also incljded in my 'ajksioms', included in my lectures to my students. Yes, I can find it still in my computer.
I am an absolute number man, I turn everything to numbers (and numbers to graphics), but still in ajksioms I warn: do not use your young life in writing unnecessary numbers! The same goes for writing: don't bother your readers with unnecessary words. Jorma Rotko seems to be consciously or unconsciously following this instruction. I have embraced it from not more or less than Sibelius, who reportedly said that one should not write useless notes. On this basis, I am skeptical of current fiction. I get the impression that it is full of foul language, curses, words from the most unnecessary end. One talented devil-writer for that reason alone, I had to abandon. I just gave a downgraded rating to a history book, not because of the profane words but other unnecessary parts of the text.
Well, now there is too much emphasis on what is not in this text. By the way, I can't go into the details of this book anyway, but I thank the use of subtitles, one eyeball for my reading. It so much makes it easier for slow-minded and forgetful readers. I do not proclaim myself being that way, but the reader is always in a more subdued position because of the fact that the author has spent a lot of time writing, the reader just getting acquainted. It's an embarrassing thing that the very tops of world literature are screaming for subtitles. In Russian classics, silly Roman numbering instead of headings. Fourteen untitled chapters in Seven Brothers by Aleksis Kivi! And to those, if any, it would probably be easy to add a title. That is why I have declared a competition for this. No participants have appeared, however
While reading, I figured I'd be ready to buy Amalia as a paperback book, if I could get this review attached to it, as there are more than a hundred reviews on Amazon nowadays. I am not so sure any more, this text being so long and too personal. Of all what I read today, I write a review. For Amazon everything is okay, as long as I do not use profanity. Recently I was trying ice on a stick and I sent a Russian-language one from what I read in Russian. It was accepted. The previous two did not work, English was good. I always write in English, except now this, for an experiment in Finnish. Google translates just fine, though the blunders must always be fixed, translations from one language to another, except from Finnish and to Finnish. Absolutely my best language teacher and writing summaries are my favorite job in reading ebooks and building my MyeBooks archive.
As a general rule, I justify the number of stars I have given at the end of the review, with a little wisdom. In this case it was something that had done right from the start. So, of course five stars and water in the tongue in waiting for Jorma Rothko's next book.
#est Terve viie tärni raamat
Terve viie tärni raamat! Pole vaja näksida ühtegi tunnust ega silmakirjalikult isegi liiga palju seksi nagu Vitsataipales. Kõik on piisavalt, mitte midagi liiga palju. Ainult ühel hetkel umbes poolel teel mäletan, et ärkasin kiirest lugemisest, sest ma ei suutnud detailset sugupuud jälgida. Ainus parandusettepanek on perepuude lisamine. Vähemalt on Romanovidel hõlbus juurdepääs, litsentsidest ma ei tea. Tänan edasi ja imetlen autori poolt kasutatud faktiliste teadmiste hulka ning oskust faktide ja väljamõeldiste tegemiseks sellist maitsvat kokteili, segu lugejale maitsmiseks. Huvitav oleks teada, mis ajal see võimalik on. Kas on olemas hiiglaslik raamatukogu, hiiglaslik mälu, superarvuti ... Minu kirjutiste faktid pärinevad tavalisest arvutist ja seega kogu maailmast. Juba neli aastat tagasi õnnestus mul viia terve oma biblioteek antikvariaati tohutu raamatute hulga juurde. Hea, kui ma ei pidanud midagi maksma. Umbes 30 sentimeetri raadiusel oma nina ees on nüüd kogu maailma teave, raamatud, raamatupoed ja raamatukogud. Raamatukogu ma viimati külastasin 60 aastat tagasi, raamatupood kümme aastat tagasi. Ikka loen keskmiselt kolm tundi päevas. Ma just lugesin eile neli, kui Amalia oli maiuspalaks ees.
Arvan, et mul on kõigil numbritel ligikaudne hinnaskaala ja see on tingitud minu statistilisest, stohhastilisest suhtumisest minu elus, mis asendab religiooni. Otin teadlikult omaks rohkem või vähem 60 aastat tagasi kui ma ülikooliõpingud hakkasin School of Economicsis. Mul tuli idee 1958. aasta suvel suvepraktika eelõppel töökaaslaselt, kes oli aasta aega õpet õppinud ja teatas, et tal on „juridiskt tänkesätt“. Statistiline mötlemisviis ja meetod sobib mulle. Selles on oluline omadus: ei ole tarvet täpselt teada. Mis iganes see on kirjutatud minu ajksioomites, millest ma ka oma tudengitele loenguid pidasin. Jah, ma leian selle veelgi oma arvutist.
Olen absoluut arve mees, ma muutan kõige numbriks (ja numbrid graafikaks), kuid siiski ajksiomissa hoiatan: ärge kasutage noore elu tarbetuid numberite kirjutamisse! Sama kehtib kirjutamise kohta: ärge häirige oma lugejaid ebavajalike sõnadega. Näib, et Jorma Rotko järgib seda juhist teadlikult või alateadlikult. Ma omaks tema ei ole enam või vähem kui Sibelukselt, kes väidetavalt ütles, et üks ei tohiks kirjutada kasutu märkmeid. Selle põhjal olen skeptiline ka praeguse väljamõeldise ja kirjanduse suhtes. Mulle tundub, et see on täis kirusõnad, sõnadest köige kasutumaid. Üks andekas kurat-kirjanikust ma pidin loobuma ainuüksi sel põhjusel. Andsin ajalooraamatule lihtsalt madalama hinnangu, mitte rumalate sõnade, vaid kogu ülejäänud kasutuma teksti tõttu.
Noh, nüüd on liiga palju rõhku pandud sellele (kasutumatule), mida selles tekstis pole. Muide, ma ei saa selle raamatu üksikasjadesse niikuinii süveneda, kuid tänan pealkirja, ühte silmamuna, minu lugemise eest. Nii on see aeglastel ja unustatud lugejatel lihtsam. Ma ei kuuluta seda niimoodi just ise olev, kuid lugeja on alati tagasihoidlikumal positsioonil, kuna autor on kulutanud palju aega kirjutamisele, lugeja ainult on tutvustamas. See on piinlik asi, kui maailmakirjanduse kõige tipud karjuvad pealkirja järele. Vene klassikute jaoks on rumal Rooma nummerdamine pealkirja asemel. Aleksis Kivi 14 pealkirjata peatükki Seitsmes Vennas! Ja neile pealkirja lisada oleks ilmselt lihtne. Seetõttu kuulutasin selleks välja konkursi. Ühtegi osalejat pole ilmunud.
Lugedes mõtlesin, et oleksin valmis ostma Amalia paberkandjal raamatuna (midagi ei lugema), kui saaksin selle ülevaate selle juurde lisada, kuna tänapäeval on Amazonase kohta sadu muid arvustusi. Kõigist, mida ma täna lugesin, kirjutan. Kõik on korras, kui ma ei jäta mingit roppust. Hiljuti proovisin kepi peal jääd ja saatsin vene keelse sellest, mida lugesin vene keeles. Nüüd kõbas. Kaks eelmist ei töötanud, inglise keel oli hea. Ma kirjutan alati inglise keeles, välja arvatud nüüd see, soome keele eksperimendiks. Google tõlgib hästi, ehkki peaks aalati paranda teatud vigu, tõlkeid ühest keelest teise, välja arvatud soome ja soome keelest. Absoluutselt minu parim keeleõpetaja ja kokkuvõtete kirjutamine oleks minu lemmiktööks selle e-raamatu lugemises ja MyeBooks arhiivi üles ehitamises.
Üldreeglina põhjendan selle ülevaate lõpus väikese tarkusega lõppu antud tähtede arvu. See oli midagi, mida tuli teha kohe alguses. Nii et muidugi viis tähte ja vesi keeles Jorma Rotko järgmist raamatut oodates.
#rus Полная пяти звезд книга
Полная книга из пяти звезд! Нет необходимости грызть какие-либо черты, а не лицемерно даже на слишком большом сексе, как в Vitsataipale. Все достаточно, ничего слишком много. Только в один момент примерно на полпути, я помню, как проснулся, от быстрого чтения, потому что я не мог следовать детальной генеалогии. Единственное предложение для улучшения - это добавление родословных. По крайней мере, у Романовых есть свободный доступ к тому, что могут быть лицензиями, не знаю. Я до сих пор благодарю и восхищаюсь фактическими знаниями, которыми пользуется автор, и умением делать из фактов и вымыслов такой вкусный коктейль, смесь для читателя по вкусу. Было бы интересно узнать, в какое время это возможно. Есть ли гигантская библиотека, гигантская память, суперкомпьютер ... Факты моих работ взяты из стандартного компьютера и, следовательно, со всего мира. Уже четыре года назад мне удалось отвести всю мою бумажную библиотеку в дивар в продолжение огромного объема там книг. Хорошо, что мне не пришлось ничего платить. В пределах 30 сантиметров вся мировая информация, книги, книжные магазины и библиотеки перед своим носом. В библиотеке я последний раз 60 лет назад, книжный магазин десять лет назад. Тем не менее, я читаю в среднем по три часа в день. Я только что прочитал четыре вчера, когда Амалия была передо мной.
Я думаю, что у меня грубая шкала оценок по всем показателям, и это из-за моей статистической, стохастической позиции в моей жизни, которая у меня заменяет религию. Я сознательно это принял более или менее 60 лет назад, когда я обучения в университете начал, школа экономики. Летом 1958 года мне пришла в голову мысль при летней стажировке на пред-учебной работе с коллегой, который год изучал право, и заявила, что у него есть «юридический совет». Статистический метод признания меня устраивает. Это существенная особенность: вам не нужно знать точно. Это и содержает мои ajksiomы, на котором я читал лекции моим ученикам. Да, я могу найти это на моем компьютере.
Я абсолютный человек числ, все я изменяю в цифры (и цифры в графики), но ajksiomи предупреждают: не использовать молодую жизнь к писмение ненужных цивров! То же самое касается письма: не мешайте своим читателям ненужными словами. Йорма Ротко, кажется, сознательно или неосознанно следует этой инструкции. Я обнял этот принцип не больше и не меньше, чем у самого Sibeliusa, который, по сообщениям сказал, что не надо писать бесполезные записи. Исходя из этого, я скептически отношусь к современной художественной литературе. У меня складывается впечатление, что она полна сквернословия, слова самые ненужные. Один талантливый дьяволо-писателю только по этой причине, мне пришлось отказаться. Я просто дал заниженную оценку учебнику истории не из-за непристойных слов, а из-за остальной ненужной части текста.
Что ж, сейчас слишком много внимания уделялся тому, чего нет в этом тексте. Кстати, я все равно не могу вдаваться в подробности этой книги, но я благодарю употребления хороших рюбриков, одно глазное яблоко за мое чтение. Это облегчает работу медленных и забывчивых читателей. Я не провозглашаю это таким образом, но читатель всегда находится в более подавленном положении из-за того, что автор потратил много времени на написание, а читатель только читая познакомится. Это неловко, когда самые вершины мировой литературы кричат о названии. Для русской классики глупая римская нумерация вместо заголовка. Без названия 14 глав в Семеро Братьев Алексис Киви! И для тех, где было бы легко добавить заголовок. Вот почему я объявил конкурс на это. Ни один из участников не появился.
Читая, я решил, что буду готов купить Амалию в виде книги в мягкой обложке, если смогу прикрепить к ней этот обзор, поскольку сейчас на сайте Amazon есть сотни моих обзоров книг, купленных у Amazon. Из всего, что я читаю сегодня, я пишу. Все хорошо, пока я не пользуюсь ненормативной лексикой. Недавно я пробовал лед на палочке и послал русскоязычный из того, что я читаю по-русски. Предыдущие два не работали, английский был хорош. Я всегда пишу на английском языке, за исключением этого, для эксперимента на финском языке. Гоогле просто отлично переводит, хотя и всегда нужно исправлять грубые ошибки, с одного языка на другой, кроме из финского и в финский. Безусловно, мой лучший учитель языка и написание резюме - моя любимая работа по чтению экниги и созданию моего архива MyeBooks.
Как правило, в конце обзора, с небольшой мудростью, я оправдываю количество звезд, которые я дам. Этот раз было то, что уже было сделано с самого начала. Поэтому, конечно, пять звезд и вода на языке, чтобы ждать следующую книгу Йормы Ротко.
@@@
Detailed family relations. How are they possible? Where are family trees? They should be attached.
A completely incredible amount of factual knowledge included in this well-written and easily readable text. Readable in a couple of days, inimaginable the length of time needed to collect this amount of information!
***
12x60=720 ch/screen 2000/720=2,78 screen/epage 515/2,78=185 pages